Lasse Venho

Vuosien 2019 ja 2020 aikana kohennan terveydentilaani ravitsemuksen avulla.

Pääsen eroon II-tyypin diabeteksesta, laihdutan ja muokkaan elämäntapojani pysyvästi. Toteutan oman muutoksen samalla, kun koostan ravitsemukseen keskittyvän valmennuksen. Valmennus tapahtuu kokonaisuudessaan verkossa. En toteuta valmennusta yksinäni, vaan pyydän tiimiin mukaan ravitsemusalan ammattilaisia, jotta valmennuksen taso on paras mahdollinen.

Saavutan tavoitteeni mm. seuraavilla tavoilla:

  • Kesäisin harrastan kestävyysliikuntaa ulkona
  • Talvella harrastan kuntosaliliikuntaa sisällä
  • Tutustun uusiin, mielenkiintoisiin liikuntalajeihin
  • Korjaan ruokailutottumuksiani tervellisemmäksi
  • Hankin lisää tietoa siitä, kuinka muutos toteutetaan
  • Hankin lisää tietoa terveyttä tukevasta ravitsemuksesta
  • Vein oppimani asiat jokapäiväiseen arkeen
"Koti"salilla helmikuussa 2019

Tarina

Lukioikäisenä harrastin kestävyysurheilua; talvella hiihtoa ja kesällä juoksemista. Kehonkoostumuksen puolesta kuuluin “kukkakeppisarjaan”, toisinsanoen armeijassa pituudeksi mitattiin 183 cm ja painoa oli vaivaiset 72 kg. Päivän opiskelujen jälkeen leipää ja maitoa välipalaksi, seuraavaksi suksia voitelemaan ja ladulle. Sama toistui viitenä tai kuutena päivänä viikossa ja viikonloppuna oli vuorossa hiihtokilpailut.

Energian kulutukseni oli niin suurta, että sain syödä mitä halusin ja niinpä olin tuttu näky Aschanin leipomossa. Munkit maistuivat ja karkkipussi oli pulpetilla joka päivä. Tavallista ruokaa söin suurella ilolla ja paljon. Silti rasvaprosenttini lienee ollut jossain 10% tietämillä. Perheen perustaminen ja työelämään siirtyminen vähensi huomattavasti liikunnan määrää ja vyötärölle alkoi kertymään mittaa. Jotakuinkin 25-vuotiaana innostuin salitreeneistä ja vähä vähältä hartiat levenivät.

Merkittävä muutos tapahtui, kun eräänä kesäloman päivänä, tennistä pelatessa, akillesjänteeni repeytyi irti. Kipsin kanssa en liikkunut oikestaan lainkaan, makailin vain sohvalla ja …. söin. Kainalosauvojen kanssa liikuin jo vähän. Vasta kun tapahtumasta oli kulunut tasan yksi vuosi, lähdin ensimmäisen kerran juoksulenkille. Painoa oli vuodessa kertynyt 10 kg. Juoksin 1 km ja olin totaalisen uupunut. Kävelin takaisin kotiin ….. Olin shokissa! Typertynyt! Ei juma …. Siitä eteenpäin liikunnan ottaminen uudelleen osaksi päivittäisiä rutiineja sujui hitaanlaisesti. Enkä koskaan aiemmin ollut tarkkaillut syömistäni. Niinpä seuraava vuonna tuli vielä 5 kg lisää! Kahdessa vuodessa yhteensä 15 kg.

Viimeiset 20 vuotta minua on nähty huomattavasti useammin kuntosalilla kuin lenkkipolulla. Lihaa on ilmestynyt luiden ympärille ja samaan aikaan rasvaprosentti on laskenut jonkin verran, kunnes ….. noin 3 vuotta sitten perustin kuntokeskuksen Orimattilaan. Ensin tilojen remontti, jonka aikana olin töissä aamusta iltaan, sitten toiminnan käynnistys kaikkine siihen liittyvine työtehtävineen. Olin töissä 24/7 ja omat treenit jäivät vähiin. Ohjasin kyllä salilla yksityisasiakkaita ja pienryhmiä, mutta en treenannut riittävästi itse.

Kaiken kovan työnteon saldo: viimeisten vuosien aikana kuntokeskusalan kilpailu on lisääntynyt hurjasti enkä minäkään saanut liiketoimintaa kannattamaan. Taloudellisten huolien johdosta stressitasoni nousivat taivaisiin, ja taas huomasin lihovani.  Eikä siinä vielä kaikki ….. Isälläni ja veljelläni on ykköstyypin diabetes, joten kuulemma minullakin on genetiikasta johtuen suurempi riski sairastua. Kävin lääkärintarkastuksessa ja verensokeriarvoni olivat kohollaan, minullakin todettiin diabetes! Mutta perheenjäsenistäni poiketen minun on selkeästi kakkostyyppiä; huonojen elämäntapojen aikaansaamaa.

Matka

Minun matkani oikeastaan alkoi jo syyskuussa 2018, jolloin mittautin vaakaan 106,2 kg! Vieressä painoni helmikuussa 2019.

KYSY LISÄTIETOJA!